About

ARTIST STATEMENT / TAITEILIJAN SANA

In my mind, art is a conversation with other people: exchanging feelings, knowledge and experiences.

My works are installations, assemblages and paintings. Sometimes I ask the audience to take part in the works during an exhibition. Participation means discussion, collaboration and communication with visual works. For example, in the work Paper Dolls, the aim is to create an improvised collection of images with many different authors. That is why I ask the audience to make paper dolls alongside my paintings. The end result is an interaction made visible through the means of visual art.

The painting process is about working on my own thoughts. If something to say emerges from the process, I can reach a larger group of people. Displaying paintings in an exhibition space is similar to posting on social media, but painting with oil paints requires a lot more time. I paint expressively with strong brush strokes.  I use brushes and palette knives heavily, the paint layer is thick, I work by scratching, and then adding colour again. My paintings feature landscapes, animals and people, expressionism and even surrealism, emotion and colours. When I paint, I believe I come up with sensible solutions, for example, to social problems. But viewers’ interpretations bring up conflicting emotions and opinions. In that sense, the work of an artist and a politician resemble each other. People’s different interpretations always surprise me and make me take a new look at my work. Actually, I do not like to define what kind of painter I am.

In my installations I carve wood or use materials and objects from my immediate surroundings. The objects are associated with personal history, taboos and values. They can be called evidence, relics of a lived life. The installation about cats for instance consists of cat whiskers and even cat poop from our home. As a child, I collected butterflies, and as an adult, I decided to create a work where the audience could wear butterfly wings and read butterfly stories I had written. In the stories, my own life and memories are connected to butterfly-like metaphors.

Art is one of the possibilities in human interaction and it can be used for everything from the sublime to the lowly. For me, art is personal. Art resembles a kind of demanding life partner with whom I try to learn to live this life.

OMIN SANOIN

Taide on minulle keskustelua muiden ihmisten kanssa:  tunteiden, tiedon ja kokemusten välittämistä. 

Teokseni ovat installaatioita, esinekoosteita ja maalauksia. Toisinaan pyydän yleisöä osallistumaan teoksiin näyttelyissä. Osallistuminen tarkoittaa keskustelua, yhdessä tekemistä  ja kommunikointia visuaalisilla teoksilla. Esimerkiksi teoksessa Paperinuket tavoitteena on monen eri tekijän kanssa improvisoitu kokoelma kuvia. Siksi pyydän yleisöä tekemään paperinukkeja maalausteni rinnalle. Lopputulos on kuvataiteen keinoilla näkyväksi tehtyä kanssakäymistä. 

 Maalausprosessi on omien ajatuksieni työstämistä. Jos prosessista kehittyy jotain  sanottavaa, voi saavuttaa suuremman joukon ihmisiä. Maalauksen esille asettaminen näyttelyyn on hieman samanlaista kuin sosiaaliseen mediaan postaus, mutta maalausprosessi vaatii paljon enemmän aikaa. Maalaan voimakkailla siveltimen vedoilla ekspressiivisesti. Käytän sivellintä ja palettiveistä rajusti. Maalauksissani on maisemia, eläimiä ja ihmisiä, ekspressionismia ja jopa surrealismia, tunnetta ja värejä. Vaikka maalatessa luulen ajattelevani järkeviä ratkaisuja esimerkiksi yhteiskunnallisiin ongelmiin, katsojien erilaiset tulkinnat teoksesta paljastavat ristiriitaiset tunteet ja mielipiteet. Siinä mielessä taiteilijan ja poliitikon työ muistuttavat toisiaan. Ihmisten tulkinnat yllättävät aina ja saavat minut katsomaan teoksiani uudestaan. En oikeastaan halua määritellä tarkkaan, millainen maalari loppujen lopuksi olen.

Installaatioissa käytän lähiympäristöni materiaaleja, esineitä tai veistän puuta. Esineisiin liittyy henkilöhistoriaa, tabuja, arvoja. Niitä voi kutsua eletyn elämän todisteiksi, reliikeiksi. Esimerkiksi kissoja käsittelevässä teoksessa on kodistamme kissanviiksiä ja jopa kissankakkaa. Lapsuudessani keräsin perhosia. Aikuisena päätin tehdä teoksen, jossa yleisö sai pukeutua perhosten siipiin ja lukea tarinoita omakohtaisista kokemuksista, joissa vertauskuvana on perhonen.

Taide on yksi mahdollisuuksista ihmisten välisessä kanssakäymisessä ja sitä voi käyttää kaikkeen mahdolliseen ylevästä alhaiseen. Minulle taide on henkilökohtaista. Taide on jonkinlainen vaativa elämänkumppani, jonka kanssa yritän opetella elämään tätä elämää.

BIOGRAPHY

Aulis Harmaala graduated from Aalto University in 2011 with a master’s degree in art. He was born in 1966 in Ranua and lives in Espoo, Finland.

His multidiscipline work involves several different ways to catch and handle material. The present works are installations in which paintings, photographs, assemblages, and participatory elements form the core. In some of his works, the means of expression diverge directly into the instruments of conversation and communication.

Harmaala’s previous exhibitions have been presented, for example, by Gallery Huuto, MUU ry and Gallery Hippolyte in Helsinki. The Helsinki Art Museum has included his works in its collection.