Paper dolls • Paperinuket

The text is first in English and then in Finnish

A  paper doll is a figure made of paper — something children and teenagers still cut out from magazines in the 1990s. They reflect popular culture, values, and society. I started by painting figures resembling paper dolls. The painted characters change outfits as they search for their place in the world. This led to a multi-year process called PAPER DOLLS that began in 2025 at the Konttori Gallery in Hämeenlinna. I painted characters with whom my own experiences entered into dialogue with the audience.

The audience’s contributions are an essential part of the work, both visually and conceptually. The dialogue begins at the exhibition through crafting. The installation includes a table where visitors can make their own paper doll and place it as part of the exhibition. The process continues with the material given by the public, traveling to new locations and new audiences. In April 2026, it was shown at Galleria Rajatila in Tampere. The participants’ paper dolls interact with each other in the installation, comment on the exhibited paintings, and some eventually become part of new paintings in the artist’s studio or are displayed alongside them.

In the exhibition space, ambiguous figures appear. They acquire unexpected costumes and companions. From paper, people cut out self-images, conversation openers about current issues, and emotional expressions that engage with one another. The paper dolls grow into a visual community, reflecting the personalities, thoughts, and encounters of those present. The open nature of interpretation allows reflection on the compatibility of differences. Unpredictable things happen — this is a space for the audience’s anonymous anarchy. One participant commented: “In these times, we need listening, shared creation, and spaces for encounters.”

Within the context of painting, participation is rare. Yet, dozens of paper dolls have been made in the exhibitions. Sometimes this brings content into my paintings from outside my own comfort zone. Shared authorship leads to insights that surprise both the artist and the participant crafting in the exhibition space. For me, painting has become a form of listening and dialogue – the audience comes to my private studio to have a conversation in the form of a paper doll.

There are more works related to the theme on the Paintings page.

Alunperin paperinukke on paperista tehty hahmo, joita lapset ja nuoret vielä 1990-luvulla leikkasivat irti aikakausilehdistä. Ne viestivät populäärikulttuurista, arvoista ja yhteiskunnasta. PAPERINUKET prosessi alkoi vuonna 2025 Konttorin galleriassa Hämeenlinnassa. Se esittelee ihmisten erilaisia rooleja öljymaalausten ja osallistavan taiteen keinoin.  Aloitin maalaamalla paperinukkeja muistuttavia hahmoja. Maalausten hahmot vaihtavat asuja etsien paikkaansa maailmassa. Kiinnitän maalauksiin irrallisia osia magneeteilla.  Kutsuin yleisön mukaan: Näyttelytilassa on pöytä, jossa voi askarrella paperinuken ja jättää osaksi näyttelyä. Prosessi jatkuu yleisön antaman materiaalin kanssa uusiin paikkoihin ja erilaisille yleisöille. Huhtikuussa 2026 se oli Galleria Rajatilassa Tampereella.

Yleisön materiaali on oleellinen osa teosta visuaalisesti ja sisällöllisesti.  Dialogi alkaa näyttelytilassa maalauksia katselemalla ja askartelemalla. Yleisön paperinuket ovat ripustuksessa vuorovaikutuksessa keskenään tai kommentoivat esillä olevia maalauksia. Näyttelyn jälkeen ne päätyvät taiteilijan työhuoneella valmistuviin teoksiin tai niiden rinnalle. Maalauksien työstäminen on intuitiivistä; tunteet ja tiedostamaton ohjaavat.

Näyttelytilaan ilmestyy tulkinnanvaraisia hahmoja, jotka saavat yllättäviä asuja ja kumppaneita vierelleen. Paperista leikataan minäkuvia, keskustelunavauksia ajankohtaisiin ilmiöihin, tunteenpurkauksia jotka ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Paperinukeista kasvaa visuaalinen yhteisö, joka kuvailee paikalla olleiden persoonallisuuksia, ajatuksia ja kohtaamisia. Erilaisuuksien yhteensopivuutta pohditaan, ennakoimattomia asioita tapahtuu; installaatio rohkaisee rakentavaan anarkiaan taidetilassa. Osallistuminen on  spontaania ja anonyymia. Kommentti yleisöltä: ”Tässä ajassa tarvitaan kuuntelua ja yhdessä tekemistä, kohtaamisten mahdollistamista.”

Maalaustaiteen kontekstissa yleisö osallistuu harvoin teoksiin.  Siitä huolimatta näyttelyissä on tehty useita kymmeniä paperinukkeja. Toisinaan se tuo maalauksiini sisältöjä oman mukavuusalueeni ulkopuolelta. Jaettu tekijyys johdattaa oivalluksiin, jotka ovat yllättäviä sekä taiteilijalle että osallistujalle. Maalaamisesta on muodostunut minulle kuuntelua ja keskustelua, jossa yleisö on mukana myös työhuoneessa paperinukkeina. 

Teemaan liittyviä teoksia on lisää sivulla Maalauksia.

 

Öljymaalauksieni paperinukeissa on henkilökohtaista, jopa poliittista sanomaa. Ohuen paperimaisuuden sijaan maalaan voimakkailla siveltimenvedoilla paksuja värikerroksia. Maalauksien hahmot ovat katsojien pohdintaa varten: mitä tunteita herää, millainen on mahdollista?